Lauantai 3.2.2007

Kotiinpaluusta on jo muutama päivä ja olen toipunut jetlagista yllättävän hyvin. Reilu 30 tunnin valvominen kotimatkalla auttoi kääntämään unirytmin takaisin lähes ongelmitta.

Mutta ennen kotimatkaa oli vielä viimeinen täysi lomapäivä eli maanantai. Päivällä nautimme vielä auringosta ja uimisesta, mutta iltapäivästä lähdimme Porlamarin keskustaan metsästämään viimeisiä tuliaisia: sikareita ja rullakenkiä kummipojalle. Vähintään joka toisella juniorilla oli kengät, jossa kantapäissä oli rullat. Niitä oli ainakin parilla eri mekanismilla, mutta sillä paremmalla ei ollut tarpeeksi pieniä kokoja. Niinpä poitsu sai kelluvat Crocksit, pääsee kai niilläkin tarpeeksi lujaa. :)

Maratonin aikana kyseltiin kenkiä ja etsittiin sukareita lukuisista eri paikoista. Tarpeeksi kauan kun kääntyy aina kadun kulmasta satunnaiseen suuntaan, niin pian huomaa olevansa jossain, missä ei ehkä pitäisi olla. Jouduimme kulmille, missä en ehkä olisi halunnut olla pimeän aikaan. Valoisalla seutu oli kuitenkin ihan turvallista, eikä mitään uhkaavia tilanteita tullut, vaikka varmasti erotuimme joukosta. Päin vastoin, oli mukava nähdä seutuja, mistä tavalliset ihmiset ostavat ruokansa ja muut päivittäistarvikkeensa.

Useampien tuntien jälkeen aurinko oli laskenut ja emme olleet löytäneet kaikkea haluamaamme, joten suuntasimme jälleen täsmäiskulla Sambiliin ja sen jälkeen syömään. Tällä kertaa testasimme perinteisen margaritalaisen ravintolan ja ruoka olikin erinomaista! Harmi vaan, että olimme molemmat niin poikki, että mielessä siinsi vain sänky. Viimeiseksi illaksi suunniteltu kasinovierailukin jäi siis kokeilematta.

Tiistaiaamuna pakattiin loputkin tavarat ja lähdettiin vielä hetkiseksi ulos. Eipä tuolta olisi millään halunnut lähteä pois, varsinkin kun tiesi, että Suomessa on reilusti pakkasta. Käveleksiessä juteltiin, että seuraava lomakin taitaa suuntautua tänne laidalle maailmaa, saa nähdä tarkemmin minne.

Kotimatka

Bussi nouti hotellilta vähän puolen päivän jälkeen. Lentokentällä päästiin näkemään tositoimintaa: meidät laukkuinemme ohjattiin takahuoneeseen ja kolme laukkua neljästä pengottiin läpi. Kaikki laukkujen saumat tarkastettiin ja kirjat sekä muutamat muut tavarat haisteltiin perinpohjaisesti. Kuulemma Margaritan saarten kautta on aiemmin kulkenut huomattavia määriä huumeita rajanaapurista Kolumbiasta ja tätä pyritään nyt valvomaan tarkemmin pistokokein. Ainakin puolenkymmentä muutakin pääsi tarkastukseen, joka tehtiin hyvin asiallisesti ja varoivaisesti. Positiivista oli se, että tarkastaja pakkasi myös laukut uudestaan.

Lentokentällä oli vielä muutamia pieniä kauppoja, joihin olisi voinut loput bolivarinsa tuhlata. Hinnat tosin olivat ainakin matkamuistoissa moninkertaisia verrattuna muihin saaren hintoihin. Muukin valuutta kävi, mutta todella huonolla kurssilla. Jos siis jotain kentältä vielä haluaa, niin kannattaa säästää bolivareja.

Lentomatka meni mukavasti, vaikka en saanutkaan nukuttua. Siitä vaan ei kerrottu mitään, että kaikki tarjoilu päättyy Kööpenhaminaan. Vesipullon sentään sai erillisestä pyynnöstä. Köpiksessä miehistön vaihdossa meni toista tuntia, mikä siinä vaiheessa reissua alkoi tuntua melko puuduttavalta. Kotona Suomessa odotti reilu pakkaskeli, mikä tuntui mukavammalta vaihtoehdolta kuin vaakasuora räntäsade.

Nyt

Muisto lomasta elää vielä hyvin lämpimänä. Tuntuu, että tämä oli paras ja rentouttavin loma, mitä ollaan hetkeen koettu. Margaritan saarta lomakohteena voi lämpimästi suositella kaikille. Moni asia jäi vielä meiltä näkemättä ja kokematta, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla. :)

Salaliittoteoria ontuu

Lopulta kaikki muut tavarat löytyivät, ainoastaan tallelokeron avaimesta ei näkynyt jälkeäkään. Siivooja tuli toisenakin iltana kysymään, haluaisimmeko lisää pyyhkeitä. Muut satunnaiset eri ihmisten esittämät kysymykset taisivat sittenkin olla pelkkää kohteliaisuutta ja smalltalkkia. Niinpä uskommekin, että alusta lähtien todennäköisin vaihtoehto on totta. Avain lienee siis tippunut jonnekin matkoillemme. Emme päässeet siis minkään suuremman liittoutuman jäljille. :)