Sivupalkissa mainitsen muutaman Margaritan saariin liittyvän kirjan. Tässä niistä sananen.

Margarita Island Complete Travel Guide

Tästä kirjasta oli reissullamme eniten hyötyä. Se sisältää kohtuullisen laajasti vinkkejä, missä Margaritan reissulla kannattaa käydä. Kirjassa oli sellaisiakin kohteita, mistä emme muualta löytäneet tietoa. Lisäksi kirjassa on joitain vinkkejä myös niille, jotka haluavat viipyä saarella pitempään.

Haastavaa matkailusta tekee se, että saarella osoitteet ovat suhteellinen käsite. Kadut voivat olla kilometrejä pitkiä, mutta katunumeroita tms. ei ole. Niinpä huomasimme, että parasta on kertoa taksikuskille tarkka paikka, esim. ravintola, jotta paikka varmasti löytyy. Kirjassa kaupunkien ulkopuolisista paikoista kerrotaan, minkä kahden kaupungin välissä ja millä sektorilla paikka sijaitsee. Noista sektoreita en kyllä sitten itse maastossa huomannut...

Kirja on ladattavissa PDF-muodossa netistä maksua vastaan ja melkeinpä suosittelemme sen hankkimista, jos omatoimimatkailu saarella yhtään kiinnostaa.

Inside guides: Venezuela

Tämä kirja sisältää matkailuvinkkejä koko Venezuelasta. Margaritan saarista on parisenkymmentä sivua ja erillinen 5 sivun tietopaketti, jossa mainitaan muutamia hotelleja, ravintoloita, retkien järjestäjiä jne. Jos Venezuelasta haluaa nähdä muutakin, niin silloin tämä kirja on varmasti hintansa väärti.

A Week In Porlamar

Luin kirjan paluumatkalla, enkä löytänyt siitä oikeastaan mitään sellaista, minkä vuoksi ko. kirja pitäisi hankkia. Tämä ei ole mikään matkaopas, vaan jenkkipariskunnan kertomus siitä, kun he lähtivät viikoksi reissuun. Kirjassa on lukuisia kappaleita, joissa pääasiassa tuntuu olevan se, miten maailmassa on virhe kun hommat ei luistakaan niin kuin kotona. Tämän voi lukaista muuten vaan jos kiinnostaa, mutta itse Margaritan saaren matkaan tästä ei ole juurikaan iloa.

Lauantai 3.2.2007

Kotiinpaluusta on jo muutama päivä ja olen toipunut jetlagista yllättävän hyvin. Reilu 30 tunnin valvominen kotimatkalla auttoi kääntämään unirytmin takaisin lähes ongelmitta.

Mutta ennen kotimatkaa oli vielä viimeinen täysi lomapäivä eli maanantai. Päivällä nautimme vielä auringosta ja uimisesta, mutta iltapäivästä lähdimme Porlamarin keskustaan metsästämään viimeisiä tuliaisia: sikareita ja rullakenkiä kummipojalle. Vähintään joka toisella juniorilla oli kengät, jossa kantapäissä oli rullat. Niitä oli ainakin parilla eri mekanismilla, mutta sillä paremmalla ei ollut tarpeeksi pieniä kokoja. Niinpä poitsu sai kelluvat Crocksit, pääsee kai niilläkin tarpeeksi lujaa. :)

Maratonin aikana kyseltiin kenkiä ja etsittiin sukareita lukuisista eri paikoista. Tarpeeksi kauan kun kääntyy aina kadun kulmasta satunnaiseen suuntaan, niin pian huomaa olevansa jossain, missä ei ehkä pitäisi olla. Jouduimme kulmille, missä en ehkä olisi halunnut olla pimeän aikaan. Valoisalla seutu oli kuitenkin ihan turvallista, eikä mitään uhkaavia tilanteita tullut, vaikka varmasti erotuimme joukosta. Päin vastoin, oli mukava nähdä seutuja, mistä tavalliset ihmiset ostavat ruokansa ja muut päivittäistarvikkeensa.

Useampien tuntien jälkeen aurinko oli laskenut ja emme olleet löytäneet kaikkea haluamaamme, joten suuntasimme jälleen täsmäiskulla Sambiliin ja sen jälkeen syömään. Tällä kertaa testasimme perinteisen margaritalaisen ravintolan ja ruoka olikin erinomaista! Harmi vaan, että olimme molemmat niin poikki, että mielessä siinsi vain sänky. Viimeiseksi illaksi suunniteltu kasinovierailukin jäi siis kokeilematta.

Tiistaiaamuna pakattiin loputkin tavarat ja lähdettiin vielä hetkiseksi ulos. Eipä tuolta olisi millään halunnut lähteä pois, varsinkin kun tiesi, että Suomessa on reilusti pakkasta. Käveleksiessä juteltiin, että seuraava lomakin taitaa suuntautua tänne laidalle maailmaa, saa nähdä tarkemmin minne.

Kotimatka

Bussi nouti hotellilta vähän puolen päivän jälkeen. Lentokentällä päästiin näkemään tositoimintaa: meidät laukkuinemme ohjattiin takahuoneeseen ja kolme laukkua neljästä pengottiin läpi. Kaikki laukkujen saumat tarkastettiin ja kirjat sekä muutamat muut tavarat haisteltiin perinpohjaisesti. Kuulemma Margaritan saarten kautta on aiemmin kulkenut huomattavia määriä huumeita rajanaapurista Kolumbiasta ja tätä pyritään nyt valvomaan tarkemmin pistokokein. Ainakin puolenkymmentä muutakin pääsi tarkastukseen, joka tehtiin hyvin asiallisesti ja varoivaisesti. Positiivista oli se, että tarkastaja pakkasi myös laukut uudestaan.

Lentokentällä oli vielä muutamia pieniä kauppoja, joihin olisi voinut loput bolivarinsa tuhlata. Hinnat tosin olivat ainakin matkamuistoissa moninkertaisia verrattuna muihin saaren hintoihin. Muukin valuutta kävi, mutta todella huonolla kurssilla. Jos siis jotain kentältä vielä haluaa, niin kannattaa säästää bolivareja.

Lentomatka meni mukavasti, vaikka en saanutkaan nukuttua. Siitä vaan ei kerrottu mitään, että kaikki tarjoilu päättyy Kööpenhaminaan. Vesipullon sentään sai erillisestä pyynnöstä. Köpiksessä miehistön vaihdossa meni toista tuntia, mikä siinä vaiheessa reissua alkoi tuntua melko puuduttavalta. Kotona Suomessa odotti reilu pakkaskeli, mikä tuntui mukavammalta vaihtoehdolta kuin vaakasuora räntäsade.

Nyt

Muisto lomasta elää vielä hyvin lämpimänä. Tuntuu, että tämä oli paras ja rentouttavin loma, mitä ollaan hetkeen koettu. Margaritan saarta lomakohteena voi lämpimästi suositella kaikille. Moni asia jäi vielä meiltä näkemättä ja kokematta, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla. :)

Salaliittoteoria ontuu

Lopulta kaikki muut tavarat löytyivät, ainoastaan tallelokeron avaimesta ei näkynyt jälkeäkään. Siivooja tuli toisenakin iltana kysymään, haluaisimmeko lisää pyyhkeitä. Muut satunnaiset eri ihmisten esittämät kysymykset taisivat sittenkin olla pelkkää kohteliaisuutta ja smalltalkkia. Niinpä uskommekin, että alusta lähtien todennäköisin vaihtoehto on totta. Avain lienee siis tippunut jonnekin matkoillemme. Emme päässeet siis minkään suuremman liittoutuman jäljille. :)

Pakkasterveisiä kotimaasta! Tultiin kotiin jokunen tunti sitten ja kunhan saan vähän nukuttua, niin kirjoittelen loput matkakertomuksesta. Kokonaisuudessaan loma oli aivan ihana ja tuohon suuntaan maailmassa varmasti suuntaamme uudelleenkin!

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Sunnuntai 28.1.2007

 

Hotelli ja hotellin allasalue ovat tulleet viime päivinä entistäkin tutummiksi. Perjantaiaamun bloggauksen jälkeen otin kameran ja räpsin lähiseudusta kuvia.

Näkymä, jota katsellaan aina hissiä odotellessamme.

Hotellin uima-allas on rakennettu parinsadan metrin mittaiseksi joeksi, tässä osa siitä.

Myös Lordi-yhtyeen uusi jäsen loikoili auringossa.

Miten tällaisista risuista voi tulla tuollaisia kukkia?

Hotelli aallonmurtajalta kuvattuna. Uima-allas on täällä meren puolella, alkaa kuvan vasemman laidan valkoisesta aidasta ja jatkuu mutkitellen oikean puoleisen rakennuksen taakse.

Korkeuserot saarella hämmästyttävät edelleenkin joka kerta.

Perjantai-iltana Se sitten iski. Se, mistä monet muutkin tällä seudulla käyneet ovat raportoineet. Sen seurauksena vietin yöni paikallista arabialaista halaillen. Veikkaanpa, että perjantaina juomatta jäänyt rommitujaus ei tappanut pöpöjä niin kuin aiempina päivinä. Aamulla klo 7 tuli lääkäri paikalle, pisti piikin takapuoleen, antoi kourallisen pillereitä ja 140 dollarin laskun. Pitää tarkistaa matkavakuutuksen ehdot, mutta muistaakseni vakuutuksen pitäisi tuo korvata. Onneksi oli dollareita käteisenä, eurotkin olisivat kuulemma käyneet. Paikallisesta valuutasta emme edes tajunneet kysyä. Lauantaipäivä meni siis allekirjoittaneen osalta ihan hyväntekeväisyyteen, Tapsa sentään kävi morjestamassa aurinkoa.

 

Tuijottelin puolihorteissani jotain telkkarista näkyvää jenkkikanavaa ja ei kyllä kauaa tarvitse miettiä, mistä jenkkinuorison ase- ja väkivaltaongelmat juontavat juurensa. Komediasarjojen mainoskatkoilla tulee mainoksia, missä aseet, veri ja väkivalta ovat pääosassa. Kun tätä toistetaan mainoskatko toisensa perään, niin onko ihme, että joku käyttäytymismalli tarttuu verkkokalvoille.

 

Tänään olenkin ratkonut tavuristikoita palmun varjossa ja käynyt uimassa. Sitä "tavallista" siis. :) Illalla taitaa olla ohjelmassa vielä Samblin nuohoamista ja viimeisten tuliaisten hankkimista. Kotimatkalle lähdetään tiistaina, mutta siihen on vielä pitkä aika. :)

 

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Torstai 25.1.2007

 

Tämäkin blogi saa jatkoa, sillä löysimme ulos labyrinteista! Kävimme nimittäin tänään trooppisessa puutarhassa, jossa oli kaksi labyrinttiä. Aamulla törmäsimme aulassa jeeppisafarin kuljettajaamme Claudioon, joka kertoi paikan olevan espanjaksi 'Laberinto Tropical'. Ko. paikka sijaitsee Los Roblesista jonkun verran La Asuncióniin päin (sector Palosano) ja on avoinna tämän tietämän mukaan ti-su 9.30 - 17.30. Hinta oli 10 000 bolivaria/hlö. Jos kasvit ja papukaijat kiinnostavat yhtään, niin suosittelemme kyllä lämmöllä! Monissa muissa paikoissa näkee varmasti paljon rehevämpiä ja suurempia puutarhoja, mutta tässä oli jotain sellaista tunnelmaa, mitä ei muualla olla koettu.

 

 

Melko korkeita kaktuksia. Etsi joukosta turisti. :)

 

Suuri osa eläimistä oli tullut puutarhaan niin, että ne ovat olleet aiemmin lemmikkeinä, mutta niistä on luovuttu syystä tai toisesta. Eläimet pyritään vapauttamaan luontoon jos mahdollista, mutta esim. papukaijat olivat vapaina emmekä nähneet niiden lentävän lainkaan. Sääliksi kyllä kävi pientä kapusiiniapinaa, joka oli kettingillä kiinni suuren mangopuun oksalla. Apina kuulemma saattoi purra, joten sinänsä oli hyvä, että kettinki ei ollut liian pitkä. Kuitenkin se pääsi hyppimään oksalta toiselle ja sai tuoretta vesimelonia ja muita hedelmiä syötäväksi. Ja kettinki oli kiinni pannassa ja panta mahan ympäri, ei kaulan. Söpöhän se oli terävistä kulmahampaistaan huolimatta, ei siitä pääse mihinkään. Mutta silti...

 

 

Kaveri hedelmävälipalalla.

 

Puutarhan kasvit olivat parhaimmillaan upeita, reheviä ja värikkäitä. Tosin näkyi joukossa joku kuollutkin kasvi: varmasti näin kuumassa on vaikea saada kaikkia niitä lajeja menestymään, mitä puutarha haluaisi esitellä. Kaktukset olivat kerrassaan upeita ja osa lajeista huikean korkeita! Mieleen jäi varsinkin eräs kauniskukkainen, viattomankin näköinen lajike, jossa varressa oli hurjat piikit. Eipä olisi kiva työntää nenäänsä tuohon pehkoon.

 

 

 

Salapiikikäs kasvi.

 

Joukkoon mahtui myös jotain ennen näkemättömiä erikoisuuksia tai muuten vain upeita kukkia tai erikoisen muotoisia oksia ja runkoja.

 

 

Lähes kaikissa kasveissa oli hauskat kyltit, jotka kertoivat lajikkeen.

 

 

Upea tupsukasvi. Tämä väitti olevansa Cuji Enano, mutta en ainakaan pikaisen googletuksen avulla moisesta muualta kuvaa löytänyt.

 

 

Tässä vaiheessa lajikylttien kuvaaminen oli jo unohtunut, joten lajista ei tietoa. Kaunis silti!

 

 

Mielenkiintoinen puun runko. Kukahan tuon on letittänyt?

 

Keskellä puutarhaa oli kaksi labyrinttiä. Labyrintit olivat tehty fiikuksista, jotka oli leikattu noin 2.5 – 3-metrisiksi. Kasvien yli kurkkiminen ei siis onnistunut! Loppupäässä kierrosta oli vehrein osuus: korkeat, erilaiset palmut muodostivat kujia, joiden varjossa oli aavistuksen viileämäpää.

 

 

Oikealle vai vasemmalle?

 

 

Toisen labyrintin alkupäässä oli hieno kuja.

 

 

Vehreä varjoinen osuus.

 

Viimeiseksi tuli eläimet: aiemmin mainittu apina, lisää papukaijoja, kilpikonnia, pelikaaneja, tukaaneja, riikinkukkoja ja jotain matelijoita, joihin en suostunut vilkaisemaankaan. Liskot on ihan ok, mutta käärmeet jätän mieluiten näkemättä. Tai no, näin vilauksen käsivarren paksuisesta otuksesta, jonka analysoin boaksi (ja jäin henkiin).

 

 

Kilpikonnat olivat seurankipeitä.

 

 

Miten riikinkukon saa avaamaan pyrstönsä? Vähän rähinää syntyi urosten välillä, mutta sekään ei auttanut. :)

 

 

Pelikaani. Miksihän tämä kaverinsa kanssa ei lähtenyt lentoon?

 

Papukaijoijen kanssa otettiin kunnon matsi. Ne selvästikin ovat tottuneet istumaan ihmisten olkapäällä: kun menin lähelle niiden puuta, niin yksi hölmö yritti väkisellä päästä olkapäälle ja kun en ollut vieressä, niin se reppana tippui ja pyörähti toisen jalan varassa pää alaspäin roikkumaan. Hellyin sitten ja annoin kaverin hypätä olkapäälle sillä seurauksella, että paperinaruhatustani oli tulla entinen. Tapsalle meinasi käydä ihan yhtä kehnosti, mutta selvittiin lopulta aika pienillä vaurioilla. Hassuja otuksia!

 

 

Minä - papukaijat: 2-0

 

Kierroksen jälkeen ostettiin kylmä limsapullo, hinta 1000 bolivaria (30-40 eurosenttiä!). Täällä ei ole vielä opittu ottamaan kaikkea irti turismista. Jos tämä olisi ollut jossain muualla, niin todennäköisesti limsa olisi maksanut vähintään viisinkertaisesti ja lisäksi olisi ollut kauppa, josta olisi saanut kaikkea mahdollista matkamuistoa pehmoleluista ja postikorteista paitoihin, palapeleihin ja puhallettaviin uimaleluihin. Nyt näin vain pienen käsin kirjoitetun paperilappusen: '3 cards $1'. Ihanaa, että jossain on vielä tällaista!

 

Ja vielä bonuksena vähän lintukuvia (siipikammoiset skipatkoon):

 

 

 

 

Taksilla liikkuminen on kyllä hurjan helppoa: nytkin saatiin paluumatkaksi taksi heti kun käveltiin tien varteen. Missään ei olla odotettu hetkeä pitempää, että taksi on löytänyt. Kaikkien kanssa on sovittu hinta heti aluksi ja se hinta on aina pitänyt. Helppoa! Mielenkiintoisin hintaero tuli kyllä tänään tuonne labyrinttiin mennessä: menomatkasta veloitettiin 15 000 bs ja paluumatkasta 7 000 bs. Keskimäärin ihan hyvä hinta!

 

Flunssa iski

 

Vakioiltapäivän (uintia ja aurinkoa) jälkeen lähdettiin Sambiliin syömään ja ostamaan särkylääkettä ja kurkkutabletteja. Kurkku on ollut kipeä muistaakseni sunnuntaista asti ja tämä ilta on ollut pahin kaikista. Kurkkukipu tuntuu ikävästi korvissakin ja tämä täkäläinen tyyli soittaa musiikkia vähintään 100 desibelillä ei tunnut kovin ihanalta. Kuinkahan moni oikeasti nauttii kiertävän mikrofonin kautta soitetun klarinetin äänestä? :) Toivottavasti helpottaa ennen kotimatkaa, ettei pää räjähdä laskuissa. Onhan tässä vielä aikaa.

 

Tapsan ruoka-annos on mainitsemisen arvoinen: iso ribs-rivistö makealla barbeque-kastikkeella tarjoiltiin ison lankun päältä. Melkoisen vaikuttavan näköinen annos, harmi, ettei ollut kamera mukana! Annoksen valinta oli haastavaa, kun lista oli vain espanjaksi ja sanakirjasta ei taas ollut mitään hyötyä. Alan muuten tulla siihen tulokseen, että noista keltaisista pienistä sanakirjoista ei ole mihinkään! Niistä puuttuu kokonaan lopusta yhteenveto esim. ravintolasanastosta, mitä muissa sanakirjasarjoissa olen nähnyt.

 

Hasta luego!