Koska blogin kirjoitus reaaliaikaisesti ei hotellista onnistu, niin kirjoittelen merkinnät ensin itselleni ylös ja copypastetan ne sitten tänne. Toivottavasti tämä ei häiritse lukukokemusta. :)

17.1.2007<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Hola Amigos! Terveisiä täältä auringon alta! Loma alkoi eilen ja tänään olemme saaneet ensikosketuksen polttavaan ihanaan aurinkoon, lämpimään mereen, upeaan allasalueeseen, paikallisiin takseihin ja hämmästelleet, kuinka iloisen ja onnellisen oloisia venezuelalaiset tuntuvat olevan.

 

TUIFlyn lento Helsingistä lähti aikataulussa kohti Kööpenhaminaa. Olimme varanneet paikat Premium-luokasta, mikä osoittautui loistavaksi valinnaksi: vaikka sivusuunnassa tilaa ei kovin ruhtinaallisesti ollutkaan, niin jalat mahtui suoristamaan mukavasti, vaikka edessä oleva kallistikin penkkinsä. Palvelu oli erinomaista sekä alkumatkasta että Kööpenhaminassa vaihtuneen miehistön tultua remmiin. Kööpenhaminasta eteenpäin ruokakin oli harvinaisen hyvää lentokoneruuaksi: nämä ruuat tehnyt kokki oli törmännyt useampaankin maustepurkkiin, mistä täydet pisteet! Premium-luokassa oli Kööpenhaminan jälkeen kaksi lämmintä ateriaa, joista molemmissa kaksi vaihtoehtoa. Alkumatkasta tarjoiltiin rieskarullaa, muitta erikoisruokavaliota ei oltu huomioitu. Tästä tulee oikeastaan ainoa miinus. 14 tuntia meni yllättävän nopeasti ja kivuttomasti, vaikka suomalaiset ja ilmainen viina ei ikinä ole paras mahdollinen yhdistelmä. Finnairin sillipurkkilomalennoilla on kyllä paljon petraamista! TUIFly taisi saada meistä vakioasiakkaat, kunhan vain jatkavat samaan malliin!

 

 

Nyt ollaan jo lähellä. Upea pilvijono seurasi vuorten huippuja.

 

Malttamattomana roikuin kameran kanssa koneen ikkunassa jo viimeisen tunnin. Kyllähän olin lukenut, että saarella on melkoiset korkeuserot, mutta silti näkymä yllätti. Porlamarin kentällä vaikutti siltä kuin olisi palattu ainakin 50 vuotta taaksepäin. En muista nähneeni tällaisia lentokoneiden porrasratkaisuja ihan hetkeen. Karibialainen sadekuuro ropsautti juuri kun olimme päässeet passijonoon. Jonossa kirjoiteltiin vielä maahantulokaavakkeet, minkä takia jono ei tuntunut ensi alkuun vetävän lainkaan. Kun pää saatiin auki, kuului vain leimasinten kolinaa. (Liisalle suom. huom., ei niitten leimasinten. J ) Käsittämättömässä hässäkässä saatiin laukut, jotka menivät vielä läpivalaisulaitteen läpi, ja päästiin bussiin. Suurin osa suomalaisista näytti suuntaavan saaren koillisosiin, me muutaman muun pariskunnan kanssa Porlamariin. Meidän pikkubussimme sai 2 minuutin luennon saaresta, mieleen tosin jäi lähinnä se, että Suomesta kannetuilla ripulilääkkeillä ei täällä tee mitään. Ei siis ilmeisesti olisi kannattanut satsata kahteen Imodium-pakettiin. Opas ei lähtenyt hotelliin mukaan, joten toivottavasti kukaan pelkkää suomea taitava ei ollut näihin hotelleihin eksynyt. Vaikka kai sitä kansainvälisillä käsimerkeilläkin pitkälle pärjäisi.

 

 

Suurin yllätys hotellissa on ollut se, että vain muutama henkilö puhuu englantia. Kyseessä on kuitenkin Hilton-ketjun hotelli. Ja jos kerran hotellissa ei englannilla pärjää, niin todennäköisesti ei muuallakaan. Olisipa kannattanut tavata espanjaa vähän enemmän ennen lähtöä. Este país 1 ja sanakirja ovat kuitenkin mukana, joten eiköhän tässä parissa viikossa ehdi oppia vaikka mitä. Tänään jo osasin kysyä taksikuskilta missä ollaan ja pyytää lisää lämpöä. Ei siis mitään hätää!

 

Aamulla käytiin Finnmatkojen tervetulotilaisuudessa omakustanteisesti hotellista taksilla puolen tunnin päähän Playa el Aguaan. Hinta oli 30 000 bolivaria eli luokkaa 11 euroa suuntaansa. Ei kallista, mutta ei ihan ilmaistakaan. Bensalitra maksaa täällä 60 bolivaria eli noin 2 eurosenttiä, mikä näkyy myös autokannassa. Kaikennäköistä räpätintä on jo liikenteessä nähty. Tervetulotilaisuudessa oppaat kertoivat, että jos mahatauti iskee, niin he soittavat lääkärin paikalle. Lääkäri tulee hotellihuoneeseen yleensä tunnissa ja määrää lääkkeet, joiden jälkeen tukka on kuulemma viikon pystyssä. Toivottavasti tähän eksoottiseen troppiin ei tarvitse tutustua! Tilaisuuden aikana tuli väistämättä sellainen olo, että hotellivalinta osui juuri nappiin (ks. ylempää kommentit lentokoneesta, suomalaisista ja alkoholista). Onneksi ei lähdetty muuttamaan varausta!

 

Tervetulotilaisuuden jälkeen saimme pienen sadekuuron niskaamme, mutta se tuntui lähinnä raikastavalta. Parissa pikkuputiikissakin käytiin, mutta mukaan ei tarttunut vielä mitään kotiin vietävää. Onhan tässä aikaa!

 

Muuten päivä on mennyt maisemia ihaillessa, uidessa, lukiessa ja meren pauhuntaa kuunnellessa. Näinkin pitkä kirjoitus syntyi vain siksi, että iho ei kestä enää yhtään aurinkoa tänään, vaikka aurinkorasvan suojakerroin on 50! Sekä oppaat että useampi paikallinen hotellilla on muistuttanut, että pitää muistaa käyttää aurinkorasvoja. Alle 20 suojakertoimen rasvoilla täällä ei tee mitään, niin paahtava aurinko on! Hotellin uima-altaalla näin useammankin todella ruskean henkilön, jotka vetivät aurinkorasvaa kroppaansa. Jos hekin tarvitsevat suojakertoimia, niin suomalaiselle saa varmasti olla moninkertaiset suojat.

 

 

Näkymä parvekkeen ikkunasta.

 

 

Hilton Margaritan syvin uima-allas näyttää jatkuvan mereen...

 

Tästä tähän.

 

ps. Nyt pitää lähteä etsimään verkkopiuhaa tai vastaavaa, josko vaikka saisi tämän julkaistuakin. Avointa wlania ei nimittäin ainakaan tästä huoneesta löytynyt.

 

pps. Ei löytynyt intternettiä, joten tämä julkaistaan ehkä "mañana" eli huomenna tai myöhemmin tai ei koskaan.